English   Pусский    Eesti keel    Français    العربية    Svenska   Español   Deutsch   Türkçe   Kurdish    中文

Robie

Minun Elämäni Tarinani



Minä olen Robie, Filippiiniläinen. Olen 29-vuotias. Kasvoni ja korkeus näyttävät nuorilta, mutta olen jo vanha. Joskus ihmiset kysyvät minulta, kun kuinka vanha minä olen. Ja sanoin ikäni, he eivät usko. He sanoivat aina, ei, ei, sinä olet 15-vuotias. Sitten näytin heille korttini, että minä sanoin totta. Aivokseni, nauroin niin kovasti kuin he eivät usko. Eräänä päivänä, muistin hyvin, kun olin kaupassa ostamassa vain siideriä, olin niin yllättynyt koska myyjä pyysi minun henkilötunnusta, se oli outoa. Mutta annoin sen kyllä. Siksi, aina otin mukana henkilötunnukseni vain varmistaakseni, että voi ostaa siiderit.

Minulla on iso perhe Filippiineillä. Äiti, isä, 3 siskoa ja 6 veljeä. Vaikkapa olemme iso perhe, olemme tyytyväisiä ja onnellisia. Leikimme yhdessä ja joskus riitelimme. Mutta, ei enää koska olimme isot ja meillä on oma perhe. Minä tulin suuresta ja kauniista maasta, Filippiineiltä suomeen. Se oli aivan taika, koska en odottanut olevan olla Suomessa. Kun olin lapsina asuin maalla perheen kanssa. Maalla on vain niin pieni kaupunki missä noin 30,400 asukasta. Heräsimme aina kello 5.00, koska aurinko nousi aikaisin ja kukko herätti meidät, se oli kauhea koska halusimme nukkua pitkään. Kuin valmistuin peruskouluksi, muutin Manilaan. Manila on Filippiinien pääkaupunki. Se on iso, kaunis ja liikkaa kaupunki. Noin 12 miljoona asukasta.


Minä olen kotona miehen kanssa, laulamme ja tanssimme yhdessä. Hän tanssi ja laulaa niin kauheaksi, siksi hän ei uskalla sitä. Koska, minä pakotan häntä tehdä sen, hän tekee sen. Mutta, vain kotona emme uskalla tehdä sen, minne tahansa. Minä asun kotkassa, koska mieheni asuu kotkassa vaikkapa hän on helsinkiläinen. Ja kotka on ihanaa, kaunis ja rauhallinen kaupunki. On hyvää olla täällä.


Täällä Suomessa, minulla on pienen perheen. Minä, mieheni ja Toshi. Toshi on kissa. Toshin sisko kuoli vuonna 2017. Se oli niin surullista miehelleni. Mutta, olemme odottaneet lapsia. Se on meidän unelmamme, saada lapsia. Kyllä rakastan toshia, mutta lapsi on tärkeämpää.


Minä harrastan laulaa ja tanssia kun olin Filippiineillä. Kun muutin Suomeen, harrastan valokuvausta ja videon ottamista. Minulla on Youtube-vlogi, jossa tein sen, kun minulla on aikaa. Tein sen koska, minä haluan, että minun perheet katsovat siitä, jotta he eivät kaipa minua.


Minä haluan olla kokki, valokuvaaja, sihteeri ja hoitaja. Kokki, koska minä pidän ruoan laittamisesta ja annan sen ihmisille ilmaiseksi, haluan auttaa heitä. Valokuvaaja, koska minä harrastan kuvien ottamista sekä videon ottamista. Erityisesti, kukat, ihmiset, ja luonnot se tekee minut onnelliseksi, Minä hymyilen onnellista. Hoitaja, koska minä rakastan hoitaa eläimiä, ihmisiä ja kaikkia, sekin tekee minut onnelliseksi.


Kun tulin Suomeen, en tiedä mitään suomalaista ruokaa. En edes tiedä miten kokata, vain suomalaista ruokaa koska kyllä, osaan laittaa filippiiniläistä ruokaa. Olen hyvä kokki kotimaassani. Minä haluan olla hyvä vamoa miehelleni. Kun hän herää, haluan että ruokaa on valmista, kahvi on keitetty ja hänen ei tarvitse tehdä mitään vain, istua, syödä, juoda, menee suihkuun ja töihin. Ja hoidan kaikkia. Siksi, olin niin tyytyväinen, kun olin työharjoittelussa lounas ravintola 3 viikkoa, sieltä osaan miten tehdään peruna mousseja ja nakkikastiketta. Koska kun mieheni teki peruna mousseja ja nakkikastiketta, se oli kauhea. Se ei ollut syöttävä. Kyllä, arvasitte oikein, mieheni ei osa laittaa ruokaa. Onneksi, minä osaan nyt. Mieheni ei tarve laittaa ruokaa vaan minä.


10 vuoden kuluttua, haluan että perheeni on terve ja elossa vielä. Erityisesti isäni ja äitini. He ovat jo 60 vuotta vanhoja. Koska Filippiineillä ihmisten elinikä on hyvin lyhyt. Se on vähän surullista. Ja haluisin että he tapaavat minun tulevia lapsiani ensin. Haluan myös omistaa paljon lentokoneitä, autoja, junia, pyöriä, laivoja, ja veneitä. Eli koko perheeni voi matkustaa milloin vain missä vain ja voimme matkustaa ympäri maailmaa. Koska minä pidän myös matkustamisesta ulkomaille, ei yksin vain perheen kanssa ja toshikin. Ja kyllä haluan puhua suomea sujuvasti. Koska suomen kieli on niin vaikea. Mieheni sanokin sen, ei vain minä. Toivottavaan se tapahtuu.


Siinä kaikki! Toivon teille hyvät elämät.

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Hyväksy